Palautuuko kadonnut lompakko Suomessa aina? 5 suomalaista uskomusta – ja mikä niistä pitää paikkansa

Moni suomalainen sanoo ylpeänä: «Täällä löytötavarat palautetaan.» Ja siinä on paljon totta. Rehellisyys kuuluu suomalaiseen itsekuvaan, ja kertomukset lompakoista, jotka on toimitettu poliisille käteisineen, ovat tuttuja. Mutta mitä tutkimukset ja laki oikeasti sanovat? Tässä artikkelissa käymme läpi suomalaiset uskomukset kadonneista lompakoista – mikä pitää paikkansa, mikä on liioittelua ja mitä kannattaa tehdä, jotta oma lompakko ei jää onnen varaan.

Myytti 1: «Helsinki on maailman rehellisin kaupunki»

Osittain totta. Reader’s Digest teki vuonna 2013 kokeen, jossa toimittajat «hukkasivat» lompakoita 16 kaupungissa ympäri maailmaa, 12 kussakin. Lompakoissa oli rahaa, nimi ja puhelinnumero. Helsingissä 11 lompakkoa 12:sta palautettiin – enemmän kuin missään muussa kokeen kaupungissa.

On kuitenkin hyvä muistaa, että kyse oli pienestä ja epävirallisesta kokeesta, ei tieteellisestä tutkimuksesta. Lehti itsekin totesi, että rehellisiä ja epärehellisiä ihmisiä on kaikkialla. Tulos kertoo hyvästä yleisestä asenteesta, mutta se ei takaa, että juuri sinun lompakkosi löytäjä toimii samoin.

Myytti 2: «Kadonnut lompakko palautuu aina»

Ei pidä paikkaansa. Vaikka useimmat löytäjät haluavat palauttaa lompakon, se ei aina onnistu. Syyt ovat usein arkisia:

• Kukaan ei löydä lompakkoa. Se on pudonnut auton penkin väliin, lumihankeen tai pimeälle pihalle.
• Löytäjä ei tiedä, minne viedä se. Lompakko päätyy kahvilan kassalle, taloyhtiön ilmoitustaululle tai kaupan infoon – ja omistaja ei tiedä etsiä sieltä.
• Lompakossa ei ole yhteystietoja. Pelkistä pankkikorteista ei helposti selviä, miten omistajan tavoittaa.
• Omistaja on jo ehtinyt luovuttaa. Kortit on kuoletettu ja uudet tilattu ennen kuin lompakko löytyy.

Rehellisyys ei siis yksin riitä. Ratkaisevaa on, kuinka nopeasti lompakko ja omistaja kohtaavat.

Myytti 3: «Löytäjä saa pitää, mitä löytää, jos omistajaa ei löydy»

Vain pieniltä osin. Suomessa löytötavaroista säädetään löytötavaralaissa. Löytäjän on ilmoitettava löydöstä omistajalle tai toimitettava löytötavara poliisille, jos omistajaa ei tunneta. Vähäarvoisen tavaran (enintään 20 euroa) löytäjä saa pitää, jos omistajaa ei saada vaivatta selville. Lompakko asiakirjoineen ja kortteineen ei ole tällainen tapaus. Jos omistaja ei nouda poliisille toimitettua tavaraa säilytysajan, yleensä kolmen kuukauden, kuluessa, omistusoikeus voi siirtyä löytäjälle – mutta esimerkiksi henkilöpaperit ja maksukortit eivät tietenkään siirry kenellekään.

Myytti 4: «Löytäjälle ei tarvitse maksaa mitään»

Ei pidä paikkaansa. Suomi.fi-palvelun mukaan omistaja saa löytötavaran takaisin, kun hän maksaa löytäjälle löytöpalkkion ja korvaa kohtuulliset kulut. Palkkio on 10 prosenttia esineen käyvästä arvosta, vähintään neljä euroa, jos löytäjä sitä vaatii. Niin sanotuista laitoslöydöistä – esimerkiksi julkisen liikenteen tai virastojen tiloista löytyneistä tavaroista – palkkiota ei makseta. Tarkista ajantasaiset säännöt aina viranomaisen sivuilta.

Myytti 5: «Jos lompakko on kadonnut, se on varastettu»

Useimmiten ei. Suurin osa lompakoista katoaa unohduksen takia: kassalle, bussiin, ravintolan tuolille tai takin taskuun. Siksi ensimmäiset minuutit ja tunnit ratkaisevat. Jos epäilet varkautta, lue oppaamme kadonnut vai varastettu – 7 merkkiä.

Miksi suomalaiset sitten palauttavat löytötavaroita?

Suomi sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa usein niiden maiden joukkoon, joissa ihmiset luottavat toisiinsa ja viranomaisiin. Pohjoismaissa on myös vahva käsitys siitä, että toisen omaisuuteen ei kosketa. Moni on lapsena oppinut, että löydetty lompakko viedään poliisille tai kaupan kassalle – ja että niin toimitaan, vaikka kukaan ei näkisi. Tämä on todellinen etu: kun lompakko löytyy, sillä on Suomessa hyvät mahdollisuudet päätyä oikeaan paikkaan.

Ongelma ei siis yleensä ole löytäjän asenne vaan se, että löytäjää ei ole. Lompakko voi olla tuntikausia paikassa, jossa kukaan ei sitä huomaa: auton istuinten välissä, mökin pihalla, kuntosalin pukuhuoneen penkin alla tai talvella lumen alla. Pimeään vuodenaikaan pudonnut musta lompakko on lähes näkymätön. Selitämme talven erityispiirteitä artikkelissa miksi tavarat katoavat talvella useammin.

Missä lompakot useimmiten unohtuvat

Kokemus ja lukijoiden kysymykset osoittavat, että lompakko jää useimmiten paikkaan, jossa siirryt nopeasti tilanteesta toiseen:

• Kaupan kassa ja itsepalvelukassa – maksat puhelimella, ja lompakko jää hyllylle.
• Bussi, juna ja ratikka – lompakko liukuu penkille, kun nouset kiireessä.
• Ravintola ja kahvila – lompakko jää pöydälle tai tuolin selkänojalla roikkuvaan takkiin.
• Taksi – lompakko putoaa istuimelle maksun jälkeen.
• Kuntosali ja uimahalli – pukukaappi, penkki tai kassin sivutasku.

Kaikissa näissä paikoissa rehellinen löytäjä on todennäköinen – mutta vasta, kun joku huomaa lompakon. Siksi paras hetki toimia on se hetki, kun lähdet paikalta.

Mikä pitää paikkansa ja mikä ei – yhteenveto

Mitä tehdä, jotta lompakko löytää kotiin

1. Laita lompakkoon yhteystieto. Esimerkiksi käyntikortti tai lappu puhelinnumerolla helpottaa rehellisen löytäjän työtä.
2. Toimi heti. Soita paikkoihin, joissa kävit, ja tarkista liikennöitsijän ja poliisin löytötavarapalvelut. Käytännön ohjeet löydät oppaasta lompakko kadonnut – näin toimit heti.
3. Kuoleta kortit, jos et tiedä lompakon sijaintia. Pankki ohjeistaa tarkemmin.
4. Tiedä itse, missä lompakko on. Paras tapa on, ettei sinun tarvitse luottaa kenenkään muun rehellisyyteen – paikannin kertoo sijainnin suoraan sinulle.

Mitä ihmiset yleensä kokeilevat

• Luotetaan siihen, että joku palauttaa. Usein toimii, mutta voi kestää päiviä.
• Pidetään lompakko aina samassa taskussa. Hyvä tapa, kunnes vaihdat takkia.
• Pyöreä paikannin avaimenperässä. Toimii avaimille, mutta on liian paksu lompakkoon.

Siksi suosittelemme ohutta, pankkikortin kokoista paikanninta, kuten Ondrela-korttia, jonka arvioimme perusteellisesti. Se kulkee lompakossa huomaamattomasti ja kertoo sijainnin puhelimeesi.

Suosituksemme: Ondrela-paikannuskortti

Suomalaiseen rehellisyyteen voi luottaa – mutta vielä varmempaa on, ettei lompakko katoa ollenkaan. Ondrela on ratkaisu, jota suosittelemme. Se on tehty juuri lompakkoon:

• Unohtumishälytys. Puhelin ilmoittaa, kun lähdet ja lompakko jää bussiin, kahvilaan tai kassalle.
• Viimeinen sijainti kartalla paikannusverkon avulla, iPhonen tai Androidin omassa sovelluksessa.
• Äänimerkki, kun lompakko on lähellä mutta piilossa.
• Pankkikortin kokoinen ja ohut, mahtuu tavalliseen korttitaskuun.
• Langaton lataus, valmistajan mukaan noin puoli vuotta latausta kohden, eikä kuukausimaksuja.

Virallisella sivustolla: 1 kortti 44,99 €, 2 korttia 69,98 €, 3 korttia 89,97 € ja suosituin paketti, 4 korttia 99,96 € — 24,99 € per kortti lompakkoon, avaimiin, laukkuun ja matkalaukkuun. Vakiotoimitus 4,95 € ja 60 päivän palautustakuu.

Usein kysytyt kysymykset